Minun urheiluelämä ja matkustaminen

 Reitti alkoi Kilpisjärveltä 14. helmikuuta 2020. Itse asiassa ensin aioin mennä Kilpisjärven läpi ruotsin puolelle, koska siellä on korkeammat vuoret. Mutta kuin yleensä kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Tulin vaivatta järven ruotsin puolelle ja yövyin rannalla. Yöllä lämpötila putosi 24 pakkasasteeseen. Ei mitään erikoista, mutta elimistö oli vähän yllättynyt, koska tänä vuonna talvi oli aika lämmin eikä se ole tottunut pakkaseen. Seuraavana päivänä halusin kulkea edelleen ruotsin puolella, mutta rannalla oli laaja metsän vyöhyke. Lisäksi tuolla alueella oli monta aitaa. Ehkä voisin kokeilla ylittää tämän metsän, mutta minulla oli liian vähän aikaa. Sen takia päätin tutkia aluetta yksityiskohtaisemmin tulevaisuudessa ja kulkea tämän reitin ensi kerralla. Mutta nyt varmin vaihtoehto oli kulkeminen suomen puolella eli Kilpisjärveltä itään. Siten menetin vuorokauden. Suomen puolella kulkeminen oli huomattavasti mukavampaa. Kylästä voi ajaa moottorikelkan tiellä koilliseen metsän lä

Viime viikolla päättyi mun kummallinen pyöräreissu Kilpisjärven seudulla. Se kesti 6 päivää ja vauhdikkaan liikkumisen seurauksena kuljin jopa 31 kilometriä :) Tarkemmin sanoen tämä kilometrien määrä oli pyörätietokoneella. Kävelin enemmän, koska nousin Saanalle ja nimettömälle tunturille. Lisäksi usein kannoin pyörän ja repun erikseen ja siten kävelin saman välin 3 kertaa. Kaikesta huolimatta se oli erittäin mielenkiintoinen reissu. Joskus pyörä tuntui tarpeettomalta, joskus ei. Valitettavasti en pystynyt päästämään sinne, minne suunnittelin. Mutta kuitenkin näin hienoja maisemia ja lisäksi tervehdin talvea. Saavuin Kilpisjärvelle syksyllä, mutta toisena päivänä talvi tuli ja yöllä lämpötila oli -12C. Myöhemmin kirjoitan yksityiskohtaisemmin ja nyt on vielä muutama kuva:

Toivottavasti lähden matkustamaan Kilpisjärven seudulla lokakuun puolivälissä. Ennen kaikkea haluaisin päästä Ruotsin puolella sijaitsevan Pältsan vuoren juurelle ja yrittää kiivetä sen huipulle. Ylhäällä on oltava vaikuttava näkymä. Toivon että koronaepidemia ei estä. Se riittää jos bussit kulkevat Lapissa normaalisti, silloin voin lähteä. Netistä löydetyssä kuvassa on Pältsan vuori ( 1442 m ).  

Kertomuksen alku on tässä . 30. maaliskuuta sää vaihtui. Aamupäivällä se oli puolipilvistä, keskellä päivää satoi lunta, sen jälkeen taas oli puolipilvistä. Aamulla oli vähän vaikea sytyttää kaasupolttimen. Se paloi heikosti ja vastahakoisesti. Mutta tärkeintä on vain sytyttää sen. Palaessaan poltin lämmittää lähellä seisovan kaasupatruunan ja sen takia se toimii hyvin jopa pakkasessa. Ensin ajaminen oli vähän tylsää, koska ympärillä oli vain metsä: Sitten pilvet peittivät taivaan ja alkoi lumisade: Tiellä koko päivän vuorottelevat asfaltti ja jää. On vaikea sanoa, mitä oli enemmän, koska asfaltilla ajan nopeammin, mutta jäällä aina hitaasti ja varovaisesti. Sen takia yleensä näyttää siltä, että tiellä on liian paljon jäätä. Harmi, että pääasiassa asfalttipaikkoja oli vastaantulevien kaistalla. Vaikka se oli selkeää, koska ajoin itään ja aurinko paistoi etelästä. Vasemmalla seisovat puut suojelivat minun kaistan auringolta, mutta eivät vastaantulevien kaistaa. Koska oli todella vähän a

Huhtikuun lopussa pääsin ammattiperustutkintoon (pienkoneiden korjaaminen). Opiskelukieli on suomi ja se on aika haastavaa. Mutta olen iloinen että pääsin koulutukseen, koska olen kiinnostunut oppimaan korjaamaan erilaisia koneita. Lisäksi haluan parantaa mun kielitaitoa. Valitettavasti nyt mulla ei ole aikaa kertoa matkoista, koska opiskelen 7 päivää viikossa. Mutta blogi on yhä elossa! Heinäkuussa meillä on loma ja lomalla jatketaan matkoista kertomista.

Kaarasjoki – Utsjoki – Inari (noin 250 kilometriä) 29. maaliskuuta – 3. huhtikuuta 2017 Aikaisemmin kävin pohjoiseen vasta toukokuun alussa, jolloin voi jo nähdä, että kevät on tullut. Mutta huhtikuun alku oli uusi reissun aika minulle. Halusin saada tietää miltä pohjoinen luonto näyttää tuolla hetkellä. 29. maaliskuuta illalla saavuin Kaarasjokeen. Ennen reissua en päättänyt, mihin aion mennä. Yksi vaihtoehto oli päästä taas tiellä 98 Tanabruun. Se on minun lempitie, joten ensin yritin pyöräillä pohjoiseen Lemmijokea kohti. Mutta minulla oli vaikeuksia ajaessani jäisellä tiellä. Jää oli todella paksu sekä epätasainen. Ajoin tavallisella maastopyörällä ja käytin Schwalbe Marathon Winter 2.00" nastarenkaita. Mutta piikit tarttuivat jäähän huonosti ja minä kaaduin silloin tällöin. Joissakin paikoissa oli jo puhdas asfaltti, mutta kun jatkaisin pohjoiseen matkustamista voisi olla enemmän jäätä. Silloin ajattelin, että 98 tiellä ajaminen voi olla liian hidas, koska tuolla alue

Edellinen sivu 5. lokakuuta oli hiljainen päivä. Ajoin 61 kilometriä Altaa kohti. Tuona päivänä hyvästelin korkeat tunturit, koska kun tie kääntyy Altaan, rannikko tulee loivaksi, mikä on tunnusomaista pohjoisille alueille. Altan seudulla autojen määrä on kasvanut. Joskus oli melko epämukava ajaa pyörällä koska tuo tie on aika kapea. Sen lisäksi joissakin paikoissa rajoitettiin autoilua tietöiden vuoksi. 6. lokakuuta, matkan kahdeksantena päivänä saavuin Altaan, mutta jätin katsomatta kaupunkia, koska en ole kiinnostunut paljonkaan sivistyneistä paikoista. Vain ajoin kaupungin läpi ja jatkoin tundrassa matkustamista. Tie meni ylös, koska edessä oli pieni sola (noin 400 metriä korkea). Ylitin solan ja pystytin telttani tien lähellä, noin 280 metrin korkeudessa. Oli jo pimeää.  Illallinen teltan vieressä: Seuraava päivä oli pilvinen mutta sateeton. Ajoin 110 km Se on reissun pohjoisin kohta Iltapäivällä tie kulki lahden rannalla. Pimeän tulon

Kertomuksen alku on tässä 2. lokakuuta jatkoin matkustamista. Aamupäivän aikana oli puolipilvistä, mutta lounaan jälkeen joskus tihutti. Kilpisjärven seudulla ruska oli jo loppunut, mutta merenpinnan tasolla useimmat puista oli vielä keltaisia. Sen lisäksi ympärillä oli melko korkeita tunturia ja maisemat oli hienoja.     Tässä kuvassa voi arvioida tunturien korkeuden verrattuna taloihin, jotka sijaitsevat rannalla. Tuona iltana lämpötila oli +6 °C. Seuraavana päivänä taas satoi vettä. Olin jo väsynyt siihen. Mutta sääennusteen mukaan sään pitäisi parantua huomenna. Katsotaan. Sillä välin ylitin pienen 230 solan, jossa satoi räntää. Koko päivänä ajoin vain 44 km. Se on tosi vähän, mutta illalla löysin hienon laavun ja päätin yöpyä siellä epävakaan sään takia. 4. lokakuuta sää oli todellakin kaunis ja taivas oli pääasiassa pilvetön.  Päivän aikana ajoin noin 77 km  Solassa oli vähän lunta ja lumipeitteiset tunturit yhdessä sinisen taivaa

9.2.2020 järjestettiin kiipeilykilpailu ikääntyneille Pietarissa. Kuvat ovat netissä kaikkien ulottuvilla. Seuraavissa kuvissa on Alevtina Pahomova (syntynyt vuonna 1939). Koska se oli kilpailu ikääntyneille, siinä oli vielä monta ihmistä, jotka olivat syntynyt vuosina 1940-1950. Mielestäni se on vanhusten suuri saavutus, että he voivat osallistua kilpailuun.

Seuraava reissu tapahtui vuoden 2016 syksyllä. Halusin lähteä vähän myöhemmin katsoakseni miten pohjoinen luonto näkyy lokakuussa. Sen takia reissu alkoi 29. syyskuuta. Halusin taas pyöräillä uudella tiellä ja samaan aikaan lopettaa minun matkan pitkin rantaa Narvikista Tanabruun. Tuolloin matkasta puuttui tien osuus, joka kulkee Yykeänperästä (se on Kilpisjärven lähellä) Lemmijokeen. Reissu alkoi Kilpisjärvestä ja päättyi Kaarasjokeen. Sen pituus oli noin 595 km. Ennen matkaa myös ajattelin yrittää kulkea poluilla, esimerkiksi niin: Mutta polun alku näkyi melko vaikealta. Polulla oli isoja kiviä, se mutkitteli puin välillä. En voinut pyöräillä siellä, vaan voisin vain kävellä. Sääennuste oli todella huono. Sen mukaan satoi kaatamalla muutaman seuraavan päivän aikana. En halunnut jäädä tundralle jumiin sateessa. Sen lisäksi minulla oli vielä pitkä reissu Kaarasjokeen. Näissä olosuhteissa päätin kieltäytyä menemästä poluilla tuolloin. Toivottavasti minulla on vielä mahdoll

Edellinen sivu Seuraavana päivänä ajoin tiellä 87, jossa oli vähemmän autoja mutta huono asfaltti. Koska tiellä oli paljon kuoppia ja halkeamia, ajoin hitaasti. Illalla löysin erinomaisen paikan pysyttää teltan. Leiri sijaitsi pienen joen rannalla ja tunturien keskellä. 12. toukokuuta palasin tielle E6 ja ajoin kauniiden vuonojen ohi. Sitten käänsin kohti Kilpisjärveä tielle E8 13. toukokuuta tie kulki ylös ylätasangolle, jonka korkeus on noin 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Kun saavuin Kilpisjärvelle, menin kauppaan. Se oli ensimmäinen käynti kaupassa 680 kilometrin matkan jälkeen. Ennen tätä päivää söin ruokaa, jota minulla oli mukana. Itse asiassa minulla oli vielä tarpeeksi eväitä joten voisin pärjätä käymättä kaupassa, mutta halusin syödä jotain uutta. Ostin mielelläni 2 omenaa ja vielä muutama pikkuasia. Yövyin järven rannalla, josta näkyi Saana. Auringonlaskun jälkeen oli vielä valoisa. Yöllä oli noin 5 astetta pakkasta. Seuraavana päivä