Minun urheiluelämä ja matkustaminen

Muistoja yksinäiseltä pyöräreissulta Varangin niemimaalle syyskuussa 2017. Siellä oli hämmästyttäviä maisemia, vaihteleva keli, kova tuuli ja paljon vaikutelmia. Ennen tuota reissua olin jo käynyt Pohjois-Norjassa monta kertaa ja totta puhuen en odottanut nähdä paljon uutta. Mutta epäilemättä niemimaalla on oma ilmapiiri. Erityisesti rannan kalliot näyttävät epätavalliselta. Luulen että autolla matkustaessa on mahdotonta huomata kaikkia yksityiskohtia, mutta pyörällä voi nähdä paljon enemmän.

Tietysti talvireissu ei ole helppoa mutta mielestäni vain vaikea reissu on ikimuistoista. Pohjoinen puuton alue talvella on ikään kuin toinen planeetta. Tundra näyttää samalta kuin tuhansia vuosia sitten. Tuntuu siltä että sivilisaatiota ei ole olemassa. Kyllä nykyaikaiset varusteet helpottavat matkustamista, mutta myrskyssä tunnen olevani ainoa elävä olento äärettömässä maailmassa. On vaikea kuvailla tarkasti miten se menee mutta tykkään eräästä lainauksesta, joka mielestäni ilmaisee tunnelman hyvin. Maurice Herzog kirjoitti sitä vuoristosta mutta tundralla on sama tilanne: "Auringossa säihkyvä lumi on puuteroinut pienimmänkin kiven. Maiseman säteilevä kauneus saa minut tuntemaan itseni sanomattoman liikuttuneeksi. Ylimaallinen kirkkaus on suorastaan hämmästyttävä. Maailma, missä kaikki on kristallia. Ääniä on vaikea kuulla. On kuin ilmassa olisi pumpulia. Määrätön riemu kuristaa kurkkuani. Kaikki tämä on niin uutta ja ihmeellistä. Tämä on jotakin aivan toista kuin tavallinen kii

 

 Reitti alkoi Kilpisjärveltä 14. helmikuuta 2020. Itse asiassa ensin aioin mennä Kilpisjärven läpi ruotsin puolelle, koska siellä on korkeammat vuoret. Mutta kuin yleensä kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Tulin vaivatta järven ruotsin puolelle ja yövyin rannalla. Yöllä lämpötila putosi 24 pakkasasteeseen. Ei mitään erikoista, mutta elimistö oli vähän yllättynyt, koska tänä vuonna talvi oli aika lämmin eikä se ole tottunut pakkaseen. Seuraavana päivänä halusin kulkea edelleen ruotsin puolella, mutta rannalla oli laaja metsän vyöhyke. Lisäksi tuolla alueella oli monta aitaa. Ehkä voisin kokeilla ylittää tämän metsän, mutta minulla oli liian vähän aikaa. Sen takia päätin tutkia aluetta yksityiskohtaisemmin tulevaisuudessa ja kulkea tämän reitin ensi kerralla. Mutta nyt varmin vaihtoehto oli kulkeminen suomen puolella eli Kilpisjärveltä itään. Siten menetin vuorokauden. Suomen puolella kulkeminen oli huomattavasti mukavampaa. Kylästä voi ajaa moottorikelkan tiellä koilliseen metsän lä

Viime viikolla päättyi mun kummallinen pyöräreissu Kilpisjärven seudulla. Se kesti 6 päivää ja vauhdikkaan liikkumisen seurauksena kuljin jopa 31 kilometriä :) Tarkemmin sanoen tämä kilometrien määrä oli pyörätietokoneella. Kävelin enemmän, koska nousin Saanalle ja nimettömälle tunturille. Lisäksi usein kannoin pyörän ja repun erikseen ja siten kävelin saman välin 3 kertaa. Kaikesta huolimatta se oli erittäin mielenkiintoinen reissu. Joskus pyörä tuntui tarpeettomalta, joskus ei. Valitettavasti en pystynyt päästämään sinne, minne suunnittelin. Mutta kuitenkin näin hienoja maisemia ja lisäksi tervehdin talvea. Saavuin Kilpisjärvelle syksyllä, mutta toisena päivänä talvi tuli ja yöllä lämpötila oli -12C. Myöhemmin kirjoitan yksityiskohtaisemmin ja nyt on vielä muutama kuva: