Duolljehuhput tunturi, osa 1

 Reitti alkoi Kilpisjärveltä 14. helmikuuta 2020. Itse asiassa ensin aioin mennä Kilpisjärven läpi ruotsin puolelle, koska siellä on korkeammat vuoret. Mutta kuin yleensä kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan.

Tulin vaivatta järven ruotsin puolelle ja yövyin rannalla. Yöllä lämpötila putosi 24 pakkasasteeseen. Ei mitään erikoista, mutta elimistö oli vähän yllättynyt, koska tänä vuonna talvi oli aika lämmin eikä se ole tottunut pakkaseen.

Seuraavana päivänä halusin kulkea edelleen ruotsin puolella, mutta rannalla oli laaja metsän vyöhyke. Lisäksi tuolla alueella oli monta aitaa. Ehkä voisin kokeilla ylittää tämän metsän, mutta minulla oli liian vähän aikaa. Sen takia päätin tutkia aluetta yksityiskohtaisemmin tulevaisuudessa ja kulkea tämän reitin ensi kerralla. Mutta nyt varmin vaihtoehto oli kulkeminen suomen puolella eli Kilpisjärveltä itään. Siten menetin vuorokauden.

Suomen puolella kulkeminen oli huomattavasti mukavampaa. Kylästä voi ajaa moottorikelkan tiellä koilliseen metsän läpi. Metsän vyöhyke on melko kapea ja sen toisella puolella alkaa tundra eli laaja tuulten tuivertama ylätasanko, jossa ei kasva puita eikä pensaita. Talvella sen lunta on yhteenpuristunut tuulella sekä pakkasella niin kovasti etteivät sukset uppoa siihen joten on mahdollista kulkea huvikseen. Yleensä voi kulkea jopa kävelemällä mutta suksilla on nopeammin.

Palattuani suomen puolelle pystytin leirin metsässä. Yllättävää kyllä siellä pystyin kävelemään uppoamatta lumeen, koska lumi oli aika kiinteää. Tiedän että lumi on aina kiinteä talvella tundrassa, mutta en odottanut että sama tilanne voi olla metsässä (En tiedä tarkasti käytetäänkö suomen kielessä sanaa "tundra". Minä kutsun tundraksi pohjoisessa sijaitsevaa suurta aukeaa tilaa ilman puita). Tarkemmin sanoen metsässä upposin lumeen joskus mutta harvoin.