Kertomuksen alku on tässä
Tie kulki Norjan rajaa kohti ja nousi ylös ylätasangolle, jonka korkeus on noin 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Kova vastatuuli alkoi puhaltaa, sitten myös alkoi sataa joten ajoin pysähtymättä. Ympärillä oli eeppisiä maisemia
Norjan rajan jälkeen tie meni alas, mutta en ehtinyt ajaa vuonoihin asti. Löysin paikan tien lähellä, jossa voin pystyttää teltan. Sateen takia en halunnut valmistaa päivällistä. Ainoastaan söin keksiä ja suklaa, koska minulla oli vielä kuumaa vettä termospullossa.
Seuraavana päivänä pakkasin ja lähdin klo 12. Päivä oli pilvinen mutta sateeton. Ajoin alas kauniille vuonolle. Surullista, ettei ollut aurinkoa, muutoin olisi vielä kauniimpi.
Silloin kun tie kulki vuonon rannalla, jouduin ajamaan kahden tunnelin läpi.
Toisen tunnelin pituus oli noin 1 km (sen nimi on Trældaltunnelen) ja toisen pituus oli noin 500 m (Leirviktunnelen). Se oli helvettiä. Ensin vaikutti siltä, että kaikki on kunnossa, koska sisällä valaistus on hyvä. Mutta sitten kävi selväksi, että ensimmäisessä tunnelissa suurin ongelma on ilma. Tuolla hetkellä tiellä oli paljon autoja joten pakokaasut kertyivät tunnelissa. Tunnelin puolivälissä minusta tuntui, että menetän tajuntani pian. Mutta jotenkuten pääsin tunnelin loppuun. Ajaminen 500-metrisen tunnelin läpi oli tietysti helpompaa.
Sitten tie kääntyi vuonosta ja kulki ylös. Tuolla E6 tie näyttää melko vaatimattomalta
Nousin noin 200 metrin korkeuteen ja näin hyvän paikan perustaakseni leirin.
10. toukokuuta ajoin tunturien keskellä ja tie aina kulki ylös tai alas. Tulin todella väsyneeksi päivän loppuun mennessä.
Joskus satoi vettä, joskus satoi lunta, mutta ei ollut tuulista.
Jatko on tässä
Tie kulki Norjan rajaa kohti ja nousi ylös ylätasangolle, jonka korkeus on noin 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Kova vastatuuli alkoi puhaltaa, sitten myös alkoi sataa joten ajoin pysähtymättä. Ympärillä oli eeppisiä maisemia
Norjan rajan jälkeen tie meni alas, mutta en ehtinyt ajaa vuonoihin asti. Löysin paikan tien lähellä, jossa voin pystyttää teltan. Sateen takia en halunnut valmistaa päivällistä. Ainoastaan söin keksiä ja suklaa, koska minulla oli vielä kuumaa vettä termospullossa.
Seuraavana päivänä pakkasin ja lähdin klo 12. Päivä oli pilvinen mutta sateeton. Ajoin alas kauniille vuonolle. Surullista, ettei ollut aurinkoa, muutoin olisi vielä kauniimpi.
Silloin kun tie kulki vuonon rannalla, jouduin ajamaan kahden tunnelin läpi.
Toisen tunnelin pituus oli noin 1 km (sen nimi on Trældaltunnelen) ja toisen pituus oli noin 500 m (Leirviktunnelen). Se oli helvettiä. Ensin vaikutti siltä, että kaikki on kunnossa, koska sisällä valaistus on hyvä. Mutta sitten kävi selväksi, että ensimmäisessä tunnelissa suurin ongelma on ilma. Tuolla hetkellä tiellä oli paljon autoja joten pakokaasut kertyivät tunnelissa. Tunnelin puolivälissä minusta tuntui, että menetän tajuntani pian. Mutta jotenkuten pääsin tunnelin loppuun. Ajaminen 500-metrisen tunnelin läpi oli tietysti helpompaa.
Sitten tie kääntyi vuonosta ja kulki ylös. Tuolla E6 tie näyttää melko vaatimattomalta
Nousin noin 200 metrin korkeuteen ja näin hyvän paikan perustaakseni leirin.
10. toukokuuta ajoin tunturien keskellä ja tie aina kulki ylös tai alas. Tulin todella väsyneeksi päivän loppuun mennessä.
Joskus satoi vettä, joskus satoi lunta, mutta ei ollut tuulista.
Jatko on tässä
Kommentit
Lähetä kommentti