Miksi yleensä matkustan talvella?

Tietysti talvireissu ei ole helppoa mutta mielestäni vain vaikea reissu on ikimuistoista. Pohjoinen puuton alue talvella on ikään kuin toinen planeetta. Tundra näyttää samalta kuin tuhansia vuosia sitten. Tuntuu siltä että sivilisaatiota ei ole olemassa. Kyllä nykyaikaiset varusteet helpottavat matkustamista, mutta myrskyssä tunnen olevani ainoa elävä olento äärettömässä maailmassa. On vaikea kuvailla tarkasti miten se menee mutta tykkään eräästä lainauksesta, joka mielestäni ilmaisee tunnelman hyvin. Maurice Herzog kirjoitti sitä vuoristosta mutta tundralla on sama tilanne:

"Auringossa säihkyvä lumi on puuteroinut pienimmänkin kiven. Maiseman säteilevä kauneus saa minut tuntemaan itseni sanomattoman liikuttuneeksi. Ylimaallinen kirkkaus on suorastaan hämmästyttävä. Maailma, missä kaikki on kristallia. Ääniä on vaikea kuulla. On kuin ilmassa olisi pumpulia.
Määrätön riemu kuristaa kurkkuani. Kaikki tämä on niin uutta ja ihmeellistä.
Tämä on jotakin aivan toista kuin tavallinen kiipeilymatka Alpeilla. Siellä tuntee takanaan inhimillisen tahdon, joukon hämärästi tajuttavia ihmisiä ja taloja, jotka näkee kääntyessään.
Täällä niitä ei ole.
Tuntuu kuin äärettömyys erottaisi minut muusta maailmasta. Olen kuin toisessa maailmassa, joka on autio, eloton ja kuivettunut. Mielikuvituksellisessa maailmassa, missä ihminen on vain tunkeilija ja missä hänen läsnäoloaan ei toivota. Me uhmaamme kieltoa, uskaltaudumme kielletylle maalle ja kuitenkin pyrimme pelkoa tuntematta eteenpäin. Kylmä käsi kouraisee sydäntäni..."
(Maurice Herzog, "Annapurna")


 
 Yritin kertoa samaa tässä videossa




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
Mitä tulee minun matkustamiseen, pyrin matkustamaan vähintään 2 kertaa vuodessa. Aina matkustan itsenäisesti: nukun teltassa ja otan kaikki ruokaa mukaan. Matkan aikana en käy kaupoissa enkä yövy hotelleissa. En tykkää matkustaa kesällä, koska se on liian helppo. Kuka tahansa voi matkustaa kesällä joten kaikkialla on paljon ihmisiä. Sitä paitsi en pidä sääskistä enkä muita hyönteisistä. Monta kertaa (muistaakseni noin 9) olen käynyt Pohjois-Norjassa. Minun ensimmäinen pitkä pyörämatka oli syyskuussa vuonna 2013. Silloin matkustin minun kaverin Eugene Ivanovin kanssa. Me lähdettiin Ivalosta ja lopulta palattiin myös Ivaloon Kaarasjoen, Lemmijoen, Ifjordin, Tana-bru:n ja Utsjoen kautta. Silloin oli epätavallisesti lämmin syyskuu. Maisemat olivat uskomattomia. Mutta minä haluan mieluummin matkustaa kun sää on kylmempi, koska tykkään vaikeista matkoista. Sen takia yleensä pyrin vähitellen mutkistamaan minun matkoja. Mutta kirjoitan tästä myöhemmin. Tänään aion käydä
Lue lisää
Kuva
Toukokuun alussa vuonna 2015 lähdin taas pohjoiseen. Matka alkoi Kaarasjoelta 30. huhtikuuta illalla. Tuona päivänä pyöräilin noin 16 km ja leiriydyin lumiaholla. Yöllä oli -10C, mutta aamulla lämpötila kohosi ja satoi märkää lunta. Minulla oli untuvamakuupussi ja olin huolissaan siitä, että se voi kastua. On mahdotonta kuivata untuvaa matkan aikana ja märkä untuva ei voi lämmittää yhtään. Kuin viime vuonna ajoin Lemmijoen kautta itään lahden rannalla  ja yövyin siellä. Sitten pyöräilin tundrassa, jossa näin monta poroa. Ifjordin lähellä taas käännyin pohjoiseen kohti Mehamnia. Sää oli aurinkoinen ja tyyni.  Poroja oli kaikkialla. Ylätasangossa oli kauniita maisemia. Asteittain tie nousi 350 metrin korkeuteen, mutta tuolla korkeudella oli vielä todellinen talvi. Nousi voimakas sivutuuli ja minä päädyin matalassa pilvessä. Sitten satoi märkää lunta ja lämpötila putosi alle nollan. Puin kaikki vaatteet päälle ja yritin pyöräillä, mutta tiellä oli jo jäätä.
Lue lisää
Kuva
Vuonna 2016 päätin vihdoin vaihtaa matkan aluetta ja ajaa uudella tiellä. Tuolla kerralla minun reitti oli sellainen: Matka alkoi 3. toukokuuta ja loppui 16. toukokuuta. Lähdin Pellosta ja ensimmäisinä kolmena päivänä ajoin Ruotsin metsien läpi. Se oli vähän tylsää. Metsässä lumi oli sulamassa joten maa oli märkää. Oli vaikea löytää kuivaa paikkaa pystyttääkseni teltan. Joskus pystyin löytämään joku kodan Sisällä oli tosi kylmää mutta kuivaa. Joskus yövyin metsässä 6. toukokuuta ohitin Kiirunan. Tässä jo alkoi mäkinen maasto. Kaukana edessäpäin näkyivät vuoria, jotka sijaitsevat Abiskon lähellä. Ne ovat aika matalia, mutta toukokuun alussa olivat lumipeitteisiä. Sen takia ne näyttivät korkeammilta. Seuraavana päivänä saavuin Torneträsk järvelle. Siellä oli kauniita maisemia Toukokuun alussa järvi oli vielä jäätynyt. Jäällä kulkivat ihmiset sekä lumikelkat. Yövyin Abiskon lähellä ja sitten jatkoin ajamista länteen päin. Jatko on tässä
Lue lisää